Julkaistu: 7. lokakuuta 2025
”Pappeus on veljeskunnan olemassaolon tarkoitus - vain ja ainoastaan kaikki se, mitä pappeuteen liittyy.” Näin statuutit määrittelevät Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnan perustajansa arkkipiispa Lefebvren toiveiden mukaisesti. Arkkipiispa Lefebvre oli vakuuttunut, että maailman pelastuminen riippuu siitä, millaisia katoliset papit ovat. Kun papit ovat pyhiä ja hyvin koulutettuja, sieluja pelastuu. Jos papit taas ovat tietämättömiä ja keskinkertaisia, maailma vajoaa nopeasti barbaarisuuteen.
Pappien formaatio
Pappien formaatio l. kouluttaminen oli arkkipiispa Lefebvren työssä keskeistä koko hänen elämänsä ajan. Hänen ainoa tavoitteensa hänen perustaessaan Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnan vuonna 1970, ollessaan tuolloin jo eläkeiässä, oli pyhien pappien formaatio. Hän vietti kaksikymmentä vuotta Econen seminaarissa omistautuen tälle tehtävälle. Hän välitti seminaristeilleen rakkautensa ja uskollisuutensa Kirkkoa, ikuista Roomaa, viisauden ja totuuden valtiatarta kohtaan. Arkkipiispa perusti useita seminaareja ympäri maailmaa, tuki katolista oppia vaalivia kouluja, vastasi Vatikaanin II konsiilin uudistuksista hämmentyneiden katolilaisen kysymyksiin ja perusti Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnan kaikille mantereille. FSSPX:n papit koulutetaan Kirkon traditionaalisessa hengessä ja pyhän Tuomas Akvinolaisen oppien mukaan. Tavoitteena on näin ennallistaa katolinen pappeus, jonka kautta myös kristitty yhteiskunta voidaan herättää henkiin. Veljeskunnan seminaarien säännöt on suunniteltu sääntökuntien novisiaatin määräysten kaltaisiksi. Suuri osa päivästä on omistettu rukoukselle ja hiljaisuudelle unohtamatta veljellistä rakkautta, köyhyyttä ja kuuliaisuutta.
Spiritualiteettina Pyhä Messu
FSSPX:n spiritualiteetin ydin on rakkaus Pyhää messu-uhria kohtaan. Pyhä messu-uhri on Vapahtajamme ristinuhrin veretön uudistaminen. FSSPX ei halua pidättää Kirkon tradition välittämiä aarteita vain itsellään vaan veljeskunnan tavoitteena on jakaa nämä aarteet kaikkien pappien kanssa. Kaikki papit toivotetaan aina tervetulleiksi ja heitä autetaan. Tavoitteena on myös se, että Kirkon auktoriteetit jakaisivat nämä aarteet kaikkialle maailmassa, jotta kaikki tulisi ennalleen asetetuksi Kristuksessa. Kun nuori pappi pappisvihkimyksen tuottaman riemun jälkeen siirtyy esimiestensä hänelle osoittamaan virkaan, tarjoaa veljeskunta hänelle myös kaiken, mitä hän tarvitsee voidakseen säilyttää saamansa lahjat ja saada ne kasvamaan. Näitä keinoja ovat pappisyhteisössä vietetty yhteisöelämä, täydennyskoulutusseminaarit, hiljentymispäivät, vuosittaiset retriitit ohjaajana ja ohjattuna, nuorten kanssa toimiminen, opettaminen kouluissa, luostaripappina toimiminen ja monet muut tehtävät, jotka tarjoavat mahdollisuudet rikkaaseen ja vaihtelevaan apostolaattiin. Vaikeudet tulevat epäilemättä koettelemaan nuoren papin kutsumuksen niin kuin ne koettelivat Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaankin. ”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi”. (Matt. 10:24) Mutta Jumala on uskollinen antamissaan armonosoituksissa, etenkin jos pappi omistaa itsensä Pyhälle Neitsyt Marialle, Immaculatalle joka vuosi 8. joulukuuta, jolloin kaikki jäsenet uusivat sitoutumisensa.
Lähde: https://sspx.org/en/purpose-society-priesthood-and-all-pertains-it-30878