Julkaistu: 14. toukokuuta 2026
Katolisen uskon julistus, jonka Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnan yleisesimies, isä Davide Pagliarani, on osoittanut Hänen Pyhyydelleen paavi Leo XIV:lle:
Pyhin isä,
Yli viidenkymmenen vuoden ajan Pyhän Pius X:n pappisveljeskunta on pyrkinyt esittämään Pyhälle istuimelle omantuntonsa kannan koskien erheitä, jotka tuhoavat katolista uskoa ja moraalia. Valitettavasti kaikki käydyt keskustelut ovat jääneet tuloksettomiksi, eivätkä mitkään esitetyistä huolenaiheista ole saaneet täysin tyydyttävää vastausta.
Yli viidenkymmenen vuoden ajan ainoa ratkaisu, jota Pyhä istuin on harkinnut, on ollut kanoniset sanktiot. Suureksi harmiksemme meistä näyttää siltä, että kanonista lakia ei käytetä uskon vahvistamiseen, vaan siitä etäännyttämiseen.
Seuraavassa tekstissä Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnalla on ilo ilmaista Teille lapsen kunnioituksella ja vilpittömästi sitoutumisensa katoliseen uskoon peittelemättä mitään Teidän Pyhyydeltänne tai yleismaailmalliselta kirkolta.
Veljeskunta luovuttaa tämän yksinkertaisen uskontunnustuksen Teidän käsiinne. Se vastaa nähdäksemme niitä vähimmäisvaatimuksia, jotka ovat välttämättömiä voidaksemme kuulua Kirkon yhteyteen ja kutsua itseämme tosi katolilaisiksi ja siten teidän lapsiksenne.
Meillä ei ole muuta halua kuin elää ja vahvistua roomalaiskatolisessa uskossa.
”Pysyen siis varmoina ja lujasti juurtuneina tosi katoliseen uskoon, pyrkikää aina olemaan jumalallisen uhrin ja Jumalan kirkon, Kristuksen ruumiin, arvollisia palvelijoita. Sillä, kuten apostoli sanoo: ’kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä’(1) skismaattista ja Kirkon ykseyden ulkopuolella.”(2)
Herramme Jeesuksen Kristuksen, jumalallisen viisauden, lihaksi tulleen Sanan nimeen, joka tahtoi yhden uskonnon, joka kumosi vanhan liiton lopullisesti, joka perusti yhden Kirkon, voitti Saatanan, valloitti maailman, ja pysyy kanssamme aikojen loppuun asti, ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Hän, Isän täydellinen kuva, ihmiseksi tullut Jumalan Poika, asetettiin maailman ainoaksi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi lihaksi tulemisensa ja vapaaehtoisen ristinuhrinsa kautta. Herramme tyydytti jumalallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen vuodattamalla kallisarvoisimman verensä, ja juuri siinä veressä Hän perusti uuden ja ikuisen liiton ja kumosi vanhan. Hän on siksi ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä ja ainoa tie Isän luo. Vain se, joka tuntee Hänet, tuntee Isän.
Jumalallisen säädöksen mukaan Pyhä Neitsyt Maria on ollut suoraan ja läheisesti yhteydessä koko lunastuksen työhön; tämän yhteyden kieltäminen – perinteestä saaduilla termeillä – tarkoittaa siis itse lunastuksen käsitteen muuttamista toisenlaiseksi kuin jumalallinen Kaitselmus sen tarkoitti.
On vain yksi usko ja yksi Kirkko, jonka kautta me voimme pelastua. Roomalaiskatolisen kirkon ulkopuolella ja ilman sen kautta aikojen opettamaa uskontunnustusta ei ole pelastusta eikä syntien anteeksiantoa.
Näin ollen on jokaisen ihmisen oltava katolisen kirkon jäsen voidakseen pelastaa sielunsa, ja on olemassa vain yksi kaste keinona liittyä siihen. Tämä välttämättömyys koskee koko ihmiskuntaa poikkeuksetta ja kattaa erotuksetta kristityt, juutalaiset, muslimit, pakanat ja ateistit.
Apostolien saama käsky saarnata evankeliumia jokaiselle ihmiselle ja käännyttää jokainen ihminen katoliseen uskoon pysyy sitovana aikojen loppuun asti ja vastaa maailman ehdottomaan ja akuuteimpaan tarpeeseen. "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."(3) Siksi tämän mandaatin täyttämisestä luopuminen on vakavin rikos ihmiskuntaa vastaan.
Vain Rooman kirkolla on samanaikaisesti neljä Jeesuksen Kristuksen perustaman kirkon tunnusmerkkiä: ykseys, pyhyys, katolisuus ja apostolisuus.
Sen ykseys kumpuaa olennaisesti kaikkien sen jäsenten sitoutumisesta yhteen tosi uskoon, jota katolinen hierarkia on uskollisesti säilyttänyt, opettanut ja välittänyt eteenpäin vuosisatojen ajan.
Jo yhden uskontotuuden kieltäminen tuhoaa uskon ja tekee täysin mahdottomaksi yhteyden Katoliseen kirkkoon.
Ainoa mahdollinen tapa palauttaa ykseys eri kirkkokuntien kristittyjen välille on tärkeä ja rakkaudellinen vetoomus ei-katolilaisille tunnustaa yksi tosi usko yhden tosi Kirkon sisällä.
Katolista kirkkoa ei voi pitää tai kohdella saman arvoisena kuin väärää kirkkoa tai väärää palvontamuotoa.
Ainoastaan Rooman paavilla, Kristuksen sijaisella, on ylin auktoriteetti koko Kirkossa. Hän yksin antaa tuomiovallan sielujen yli muille katolisen hierarkian jäsenille.
"Pyhää Henkeä ei luvattu Pietarin seuraajille, jotta he Hänen ilmoituksensa nojalla julistaisivat tiettäväksi uuden opin, vaan jotta he Hänen avullaan pyhästi vartioisivat ja uskollisesti selittäisivät apostolien välittämän ilmoituksen eli uskon talletuksen."(4)
Yksi usko vastaa yhtä ainoaa palvonnan muotoa, tuon saman uskon ylintä, aidointa ja täydellisintä ilmaisua.
Ristin uhrin ajallinen jatkumo on Pyhä messu. Pyhä messu-uhri uhrataan monien puolesta ja uudistetaan alttarilla. Vaikka messun Pyhä uhri uhrataan verettömästi, se on perimmältään sovittava ja lepyttävä. Mikään muu jumalanpalveluksen muoto ei ole täydellistä palvontaa. Mikään jumalanpalveluksen muoto, joka ei liity Ristin uhriin, ei ole Jumalalle mieluisa. Mikään muu keino ei riitä sielujen pyhittämiseen.
Siksi Pyhää messu-uhria ei voi supistaa pelkäksi hengelliseksi muistoateriaksi, kansan pyhäksi kokoontumiseksi, pääsiäissalaisuuden vietoksi ilman uhria, ilman jumalallisen oikeudenmukaisuuden tyydyttämistä, ilman syntien sovitusta ja ilman ristiä.
Katolisen kirkon sakramenttien sieluille tarjoama apu riittää kaikissa olosuhteissa ja kaikkina aikoina siihen, että uskovat voivat elää armon tilassa.
Kymmenen käskyn sisältämä ja Vuorisaarnassa täydellistetty moraalilaki on ainoa, joka on käytännössä mahdollinen moraalikoodi sielujen pelastuksen saavuttamiseksi. Mikään muu moraalikoodi – joka perustuu esimerkiksi luomakunnan kunnioittamiseen tai ihmispersoonan oikeuksiin – on täysin riittämätön pyhittämään ja pelastamaan sieluja. Sellaiset eivät voi millään tavalla korvata ainoaa todellista moraalilakia.
Johannes Kastajan esimerkkiä seuraten todellinen rakkaus velvoittaa meitä varoittamaan syntisiä ja olemaan koskaan luopumatta keinoista, jotka ovat välttämättömiä heidän sielujensa pelastamiseksi.
Joka syö Herramme ruumista ja juo Hänen vertaan synnin tilassa, syö ja juo omaksi tuomioksen, eikä mikään auktoriteetti voi muuttaa tätä pyhän Paavalin opetukseen ja perinteeseen sisältyvää lakia.
Luonnonlakia vastaan tehdyt epäpuhtauden synnit ovat niin vakavia, että ne aina ja kaikissa olosuhteissa huutavat Jumalan puoleen kostoa, ja ovat täydessä ristiriidassa kaikkien aidon kristillisen rakkauden muotojen kanssa. Tällaista "elämäntapaa" ei siksi voi tunnustaa Jumalan lahjaksi. Tätä pahetta harjoittavaa paria on autettava vapautumaan siitä, eivätkä Kirkon palvelijat voi sitä siunata – ei muodollisesti eikä epämuodollisesti.
Kaikkien instituutioiden ja kansojen alistuminen Herramme Jeesuksen Kristuksen auktoriteetille on lähtöisin Hänen ihmiseksi tulemisestaan ja lunastustyöstään. Siksi instituutioiden ja kansojen sekulaarisuus on implisiittistä Herramme jumaluuden ja universaalin kuninkuuden kieltämistä.
Kristinusko ei ole pelkkä historiallinen ilmiö vaan ainoa Jumalan tahtoma järjestys ihmisten keskuudessa.
Kirkon ei tule mukautua maailmaan vaan muuttaa maailma.
Tässä uskossa ja näissä periaatteissa pyydämme opetusta ja vahvistusta häneltä, joka on saanut siihen karisman. Herramme avulla me mieluummin kuolemme kuin luovumme niistä. Tässä muuttumattomassa uskossa haluamme elää ja kuolla toivoen, että se jonain päivänä muuttuu ikuisen Totuuden näkemiseksi.
Menzingenissä, 14. toukokuuta 2026, Herramme taivaaseenastumisen juhlana
Davide Pagliarani
(1) Room. 14:23
(2) Pontificale Romanum, Varoitus alidiakoniksi vihittäville
(3) Mark. 16:16
(4) Pastor aeternus, 4. luku