Viro: Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnan pyhiinvaellus Vastseliinaan

Julkaistu: 21. elokuuta 2025

Viron apostolaatin tukemiseksi ostettu ja Pyhän Pius X:n pappisveljeskunan käyttöön annettu Kursin kartano avasi jälleen ovensa isä Stehlinin ja isä Lindströmin vetämälle pyhän Ignatiuksen retriitille 27. heinäkuuta - 1. elokuuta. Virolaisten, suomalaisten ja norjalaisten osallistujien läsnäolo osoitti tämän Baltian maista käsin tehdyn apostolaatin laajuuden.

Juhlavuoden kunniaksi tämä kesäretriitti päättyi lauantaina 2. elokuuta järjestettyyn pyhiinvaellukseen, joka päättyi Vastseliinaan, joka oli Viron merkittävä pyhiinvaelluskohde 1500-luvulle asti ihmeen seurauksena vuonna 1353. Tällä pyhiinvaelluksella oli erityinen merkitys, koska se oli ensimmäinen veljeskunnan järjestämä pyhiinvaellus tällä uudelleen avatulla, muinaisella pyhiinvaellusreitillä.

Retriitin osallistujat marssivat muiden uskovien kanssa liput päidensä yläpuolella ja rukousnauhat käsissään kirkkaan auringon alla peltojen ja metsien halki. Päivä päättyi laulettuun messuun kuukauden ensimmäisenä lauantaina ulkoilmakappelissa, joka sijaitsi täsmälleen "Valkoisen Ristin ihmeen" paikalla.

Kiittäkäämme Jumalaa näistä siunatuista päivistä! Neitsyt Maria, "Marianmaan" kuningatar, siunatkoon edelleen lapsiaan ja pappeja, jotka tulevat viettämään messua ja jakamaan sakramentteja!

Vastseliinan Valkoisen Ristin ihmeen historia

Vastseliinan linnoituksessa, jonka rakentaminen aloitettiin 25. maaliskuuta 1342 ja joka oli omistettu Neitsyt Marialle, oli yhden tornin yläkerrassa kaunis kappeli. Seinään oli kiinnitetty kahdella metallinaulalla risti, ihmeen kohde. Paavi Innocentius VI:lle osoitetussa kirjeessä Riian piispa, Vifhusenin monsieur Vromhold, kertoo ihmeestä. "Kaksi hohtaviin alboihin pukeutunutta miestä astui esiin, ja kolmas polvistui kynttilä kädessään. Oli 28. elokuuta 1353, Johannes Kastajan mestauksen muistopäivä. Kolme miestä asettivat ristin alttarin keskelle ja nostivat sitä kolme kertaa suurella kunnioituksella. Sitten he siirsivät messukirjaa kädestä käteen ja lukivat kertomuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyksestä, kuten palmusunnuntaina, sitten he katosivat."

"Syyskuun 4. päivän iltana kappelista kuului ihanaa musiikkia ja valon nähtiin loistavan ikkunoiden ollessa suljettuina. Pappi näki tämän ihmeen, sitten linnan herra, sitten kaikki linnan asukkaat, jotka … ryntäsivät kappeliin, jossa kaikki pian hiljeni, ja he näkivät kolme voimakasta salamanvälähdystä, suurempia kuin mikään luonnossa tavallisesti nähty, ja ristin nähtiin seisovan pystyssä ilman, että mikään ihmiskäsi piti sitä kiinni.”

Paikallinen piispa tuli arvioimaan tapahtumia omin silmin: ”hän näki ristin asetettuna kivelle alttarin keskelle, ilman että mikään ihmiskäsi tai mikään muu keino olisi sitä pidellyt.” Tämä Riian piispan kirje on peräisin ihmettä seuraavalta vuodelta 1354, ja hän mainitsee, että risti ”pysyy siellä liikkumattomana tähän päivään asti”. Ne, jotka tulivat katsomaan ihmeellistä ristiä, kokivat merkittävää helpotusta erilaisiin terveysongelmiinsa.

Paavi Innocentius VI antoi vuonna 1354 bullan, jossa hän liitti Vastseliinan linnoituksen kappelin pyhien paikkojen luetteloon sen ihmeellisen ristin vuoksi ja myönsi 40 päivän aneen Pyhän Ristin kappelissa vieraileville. Paavi Eugene IV uudisti bullan vuonna 1432.

Vastseliinan kappelista tuli yksi Pohjois-Euroopan tärkeimmistä pyhiinvaelluspaikoista. Linnan varuskunta vartioi ihmeellistä ristiä tarkasti. Kappelissa oli todennäköisesti riittävä määrä papistoa, sillä ristin edessä laulettiin hetkipalvelukset päivin ja öin.

Ristin kerrotaan pysyneen alttarilla ilman kiinnitystä aina suureen pohjan sotaan (1700) asti, jonka aikana linna ja kappeli tuhoutuivat. Tässä maassa, jossa katolilaiset ovat pieni vähemmistö (alle 1 %, noin 5 700 uskovaa), Pyhän Pius X:n pappisveljeskunnan hienovarainen apostolaatti on kasvanut Virossa vuosien myötä. Kirkon rakentaminen Tallinnan lähelle on konkreettinen merkki tästä kasvusta.