Julkaistu: 9. syyskuuta 2025
Avoin kirje kardinaali Arboreliukselle vastaukseksi 15. elokuuta 2025 esitettyihin lausuntoihin
Teidän Ylhäisyytenne!
Olemme panneet merkille kaksi pappisveljeskuntaamme koskevaa lausuntoa, jotka Teidän Ylhäisyytenne on julkaissut Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhlapäivänä.
Täynnä intoa sielujen pelastamiseksi ja lapsenomaisen omistautumisen hengessä pyhälle Äidillemme, Kirkolle, ja sen instituutioille haluamme esittää ajatuksemme ja aikomuksemme tämän avoimen kirjeen muodossa, jonka toivomme lisäävän ymmärrystä työmme luonteesta ja olevan hyödyksi monille Ruotsin katolilaisille uskoville.
FSSPX:n pastoraalinen toiminta kirkollisten auktoriteettien mukaan
Selvennyksenne (klarogörande) kohdassa 6 todetaan, että pappiemme toimittamat sakramentit ovat "valida sed illicita" toisin sanoen päteviä, mutta laittomia. Olemme kiitollisia tästä selvennyksestä, joka osoittaa kaikkien uskovien hyödyksi, että olette kanssamme samaa mieltä siitä, että kaikki sakramenttimme ovat päteviä.
Mitä tulee siihen kysymykseen ovatko pappiemme viettämät sakramentit myös laillisia (luvallisia), haluamme muistuttaa, että 1. syyskuuta 2015 myönsi Pyhä isä paavi Franciscus tarpeen ”vastata näiden uskovien hyvään" motivoimana, kaikille pappisveljeskuntamme papeille valtuudet kuulla rippejä pätevästi ja laillisesti. Tämä myönnettiin ensin yhdeksi vuodeksi (Laupeuden vuosi) ja sitten 20. marraskuuta 2016 päivätyssä apostolisessa kirjeessä Misericordia et Miseria sitä jatkettiin ilman määräaikaa kaikkien kirkoissamme käyvien uskovien "pastoraalisen hyödyn" vuoksi. Pyhä istuin ei ole tähän mennessä peruuttanut näitä valtuuksia.
Kirkko ja Pyhä isä eivät tietenkään pidä "uskovien hyvänä" tai "pastoraalisena hyötynä" rauhoittaa sellaisia uskovia, jotka ovat menossa tekemään jotain moitittavaa tai kiellettyä. Koska rippi yleensä kuullaan välittömästi ennen pyhää messua, on selvää, että useimmat pappien luokse ripittäytymään tulevat uskovat aikovat välittömästi sen jälkeen osallistua jonkun papeistamme viettämään pyhään messuun.
Lisäksi Paavillisen Ecclesia Dei -komission 27. maaliskuuta 2017 allekirjoittamassa ja 4. huhtikuuta 2017 julkaisemassa kirjeessä julistettiin Pyhän isän päätös valtuuttaa paikalliset ordinaarit myöntämään valtuudet FSSPX:n pastoraalisen toiminnan piiriin kuuluvien uskovien avioliittoon vihkimiseen. Kirjeessä todetaan nimenomaisesti, että tämän päätöksen tarkoituksena oli "rauhoittaa uskovien omaatuntoa" ja että tällaisen avioliittoon vihkimisseremonian jälkeen vietetyn messun "voi" tai "tulee" viettää FSSPX:n pappi. Kirkko ja Pyhä isä eivät tietenkään rauhoita niiden omaatuntoa, jotka tekevät jotain luvatonta tai moitittavaa.
Näin ollen Pyhä istuin ei selvästikään pidä FSSPX:n pastoraaliseen toimintaan osallistumista sopimattomana tai moitittavana.
Selvennyksenne kohdassa 2 väitetään, että FSSPX ei elä ja toimi yhteydessä Pyhän istuimen kanssa. Tämä väite on ilmeisen väärä. FSSPX:n jäsenet ovat katolilaisia kasteensa, katolisen uskonsa ja paavin auktoriteetin alamaisuuteen asettumisen perusteella. Tämä alistuminen ei kuitenkaan tarkoita rajatonta kuuliaisuutta.
Teidän ylhäisyytenne käyttämä ilmaus ”ei elä ja toimi yhteydessä Pyhän istuimen kanssa” on syytös siitä, että olisimme skismassa. Niin väärä kuin tämä syytös onkin, se on ainakin selkeä ja täsmällinen väite kanonisesta asemastamme: skismassa oleva on erossa kirkosta. Mutta samassa lauseessa sanotaan myös, että kanoninen asemamme on epäselvä. Kuinka voimme olla yhtä aikaa sekä skismassa että kanonisessa asemassa, joka on ”epäselvä”?
Paavi Benedictus XVI:n ja paavi Franciscuksen lausunnot ja erityisesti heidän tapansa käsitellä pappisveljeskuntaamme koskevia kysymyksiä kirkon sisäisinä asioina, osoittavat selvästi, että he pitivät meitä katolilaisina ja osana kirkkoa. Esimerkkejä tästä ovat Vatikaanin ja FSSPX:n väliset opilliset keskustelut vuosina 2009–2012 sekä paavi Franciscuksen meille vuosina 2015, 2016 ja 2017 myöntämät valtuudet. Erityisesti paavi Benedictus XVI on selvästi korostanut, että "ongelma" Pyhän istuimen ja FSSPX:n välillä on luonteeltaan opillinen, ei kurinpidollinen. Toisin sanoen syy siihen, miksi veljeskunnaltamme evätään virallinen kanoninen asema, ei ole se, että kieltäytyisimme tunnustamasta paavia, kieltäytyisimme elämästä yhteydessä muun kirkon kanssa, jatkaisimme toimintaamme ilman lupaa, vilpillisessä mielessä tai muuta vastaavaa. Paavi Benedictus XVI sanoi 10. maaliskuuta 2009 päivätyssä Kirjeessä piispoille: "...ongelmat, joita nyt on käsiteltävä, ovat luonteeltaan pohjimmiltaan opillisia ja koskevat ensisijaisesti toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen ja paavien kirkolliskokouksen jälkeisen opetusviran hyväksymistä." Paavi Franciscus sanoi 1. syyskuuta 2015 päivätyssä kirjeessä FSSPX:stä: "Useat piispaveljet eri tahoilta ovat kertoneet minulle veljeskunnan hyvästä uskosta ja sakramentaalisista käytännöistä..."
Kirkon arvostetut piispat ovat ilmaisseet tukensa FSSPX:lle, puolustaneet sen sitoutumista kirkon perinteisiin opetuksiin ja vaatineet sen tunnustamista kirkon viralliselta taholta.
On raportoitu piispa Athanasius Schneiderin todenneen, että vain "hyvin kapea, legalistinen näkemys kirkon todellisuudesta" voisi johtaa jonkun uskomaan, että FSSPX on skismaattinen ja että ne, jotka näin väittävät, "asettavat kanonisen lain kirjaimen merkityksen, katolisen uskon täyteyden ensisijaisen merkityksen ja perinteisen liturgian edelle", ja että FSSPX osoittaa jatkuvasti "kanonista yhteyttä paavin kanssa" rukoilemalla paavin puolesta messussa ja muissa julkisissa rukouksissa, ja että kanonisen tunnustuksen puute ei ole katolilaiselle este sakramenttien vastaanottamiselle FSSPX-papeilta.
Erityisen paljon puhuva on piispa Vitus Huonderin, Sveitsin Churin entisen hiippakuntapiispan, esimerkki. Hänet kardinaali Gerhard Ludwig Müller, silloinen Uskonopin kongregaation prefekti, valtuutti aloittamaan vuoropuhelun FSSPX:n kanssa. Tämä tehtävä johti säännölliseen yhteydenpitoon FSSPX:n jäsenten kanssa, minkä ansiosta hän kykeni ymmärtämään veljeskuntaamme sisältäpäin ja näkemään vääristyneen mediakuvan läpi. Tämä vuoropuhelu huipentui hänen asettumiseensa eläkkeelle jäätyään taloomme Wangsissa, Sveitsissä. Tämä päätös tehtiin paavi Franciscuksen nimenomaisella luvalla ja siunauksella. Videoluentosarjassa hän ilmaisi syvää ihailuaan perustajaamme, arkkipiispa Marcel Lefebvreä, kohtaan. Hän sanoi myös, että paavi Franciscus oli henkilökohtaisesti maininnut hänelle, ettei FSSPX ole skismassa. Piispa Huonder kuoli pääsiäiskeskiviikkona 2024 ja hänet haudattiin Écôneen arkkipiispa Lefebvren viereen.
Selvityksenne kohdassa nro 3 esitetään usein kuultu väite, että FSSPX ei ole täydessä yhteydessä Pyhän istuimen ja paavin kanssa. Ilmaisun "täysi yhteys" käyttö tässä yhteydessä on uusi keksintö, ja ero "täyden" ja "epätäydellisen" yhteyden välillä on Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen innovaatio. Kirkon perinteinen opetus on hyvin yksinkertainen: katolilaiset kuuluvat kirkkoon täyttämällä kolme klassista ehtoa: kaste, katolinen usko ja alistuminen hierarkialle. FSSPX tunnustaa paavin auktoriteetin ja veljeskunnan papit rukoilevat hänen puolestaan jokaisessa messussa. Todellinen kuuliaisuus koostuu paavin auktoriteetin hyväksymisestä paavina, hänen puolestaan rukoilemisesta ja hänen persoonansa kunnioittamisesta samalla, kun vastustetaan kaikkia haitallisia impulsseja, joita hän saattaisi haluta antaa kirkolle. Juuri tämä on FSSPX:n asenne, ja olemme näin ollen todellakin paavin auktoriteetille alistuneita.
Velvollisuus pitää sakramenttirekisteriä
Selvityksenne kohdassa nro 5 todetaan, että pappiemme toimittamia sakramentteja (jotka on tunnustettu päteviksi - ks. edellä) ei voida rekisteröidä hiippakunnan kirkkokirjoihin ja että tämä vaikuttaa uskovien mahdollisuuteen saada kaste- ja konfirmaatiotodistuksia.
Katolinen sakramenttiteologia ja kanoninen laki määräävät yksiselitteisen velvollisuuden pitää rekisteriä tiettyjen sakramenttien vastaanottamisesta, erityisesti niiden sakramenttien, jotka voidaan vastaanottaa vain kerran ilman pyhäinhäväistystä, esimerkiksi kaste, konfirmaatio ja vihkimys.
Kanoninen laki (535 §2) määrää, että konfirmaatiota, avioliittoa, vihkimyksen vastaanottamista jne. koskevat merkinnät on aina merkittävä kastetodistukseen.
On vaikea kuvitella, että Teidän Ylhäisyytenne todella aikoisi kieltää pätevien konfirmaatioiden merkitsemisen sakramenttirekistereihin ja sisällyttämisen kastetodistuksiin, koska tämä väistämättä johtaa hämmennykseen ja epävarmuuteen siitä, onko uskova vastaanottanut konfirmaation sakramentin vai ei, ja siten sisältää pyhäinhäväistyksen riskin konfirmaation toistamisen kautta. Tällainen sääntö olisi selvästi ristiriidassa kanonisen lain määräysten kanssa ja merkitsisi sellaista vallan väärinkäyttöä, joka vaikeuttaa elämää ja aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta katolilaisille uskoville, joilla ei ole muuta halua kuin tunnustaa katolista uskoaan ja elää täysin sen mukaisesti. Vakuutamme tietenkin asianomaisille uskoville, että konfirmaatiotodistuksen voi aina saada suoraan meiltä, jos Tukholman katolinen hiippakunta todella päättää jättää huomiotta kirkon teologian ja kanonisen lain tässä asiassa.
Vakava hengellinen hätätilanne
Pyhän Pius X:n pappisveljeskunta oikeuttaa ne pastoraaliset toimintansa, joilla ei ole kirkollisten auktoriteettien hyväksyntää, vakavalla hengellisellä hätätilanteella, jonka Kirkon nykyinen kriisi aiheuttaa.
Pelastumisensa ja pyhityksensä vuoksi sielut tarvitsevat todellista, väärentämätöntä katolista uskoa ja Katolisen kirkon sakramentteja, joita vietetään perinteisen messukirjan, rituaalin ja pontifikaalin arvokkaiden, kunnioittavien ja ylentävien rituaalien mukaisesti. Nämä sakramentit todella johdattavat sydämet ja mielet yliluonnollisen ja jumalallisen luo, kuten ne ovat tehneet vuosisatojen ajan niin monille Kirkon rakastetuimmille ja kunnioitetuimmille pyhille.
Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus saada Kirkolta pelastukseen välttämättömät opit ja sakramentit. Tähän sisältyy oikeus saada varoitus uskoa vaarantavista erheistä ja oikeus saada opetusta katolisessa uskossa sen koko täyteydessä.
Nykyään monet Kirkon opetusviran aiemmin tuomitsemat erheet saavat levitä Kirkossa käytännössä vapaasti, samalla kun suuri joukko teologeja ja jopa piispoja ja kardinaaleja kieltää tai kyseenalaistaa avoimesti Katolisen kirkon dogmit. Liturgiset uudistukset ovat johtaneet pyhän kunnioittamisen menetykseen, koska uudet muodot eivät yleensä kohota sielua Jumalan puoleen, vaan pikemminkin alentavat arkipäiväisen tasolle sen, mitä tulisi pitää pyhänä ja kohdella kunnioittavasti ja ihaillen. Pyhän kommuunion vastaanottaminen seisaallaan kämmenelle ei ainoastaan johda moniin pyhäinhäväistyksiin, vaan se on myös ainakin osittain syyllinen siihen, että monet katolilaiset menettävät uskonsa Kristuksen todelliseen läsnäoloon Pyhässä Sakramentissa.
Viitaten Kirkon tilaan vuonna 1972, paavi Paavali VI sanoi saarnassaan, että "Saatanan savu on jostain rakosesta tunkeutunut Jumalan temppeliin". Vuoden 2003 apostolisessa kirjeessään Ecclesia in Europa paavi Johannes Paavali II valitti laajalle levinnyttä uskon rapautumista, jolle oli ominaisia käytännön agnostismi, uskonnollinen välinpitämättömyys ja kristillisen perinnön unohtaminen – hän kuvaili tätä hiljaiseksi luopumukseksi sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on kaikki mitä he tarvitsevat ja jotka elävät ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa. Benedictus XVI valitti julkisesti "sekularisaatioprosessia", joka "on aiheuttanut vakavan uskonkriisin”.
Mielestämme modernin ekumenian ja uskonnonvapauden julistuksella on ollut erityisen kauaskantoisia haitallisia seurauksia. Todellinen ekumenia pyrkii johdattamaan sieluja Jeesuksen Kristuksen perustamaan todelliseen Kirkkoon, kun taas Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen edistämä moderni ja väärä ekumenia pyrkii puhtaasti inhimilliseen sovintoon ja jättää huomiotta tarpeen sovittaa ihmiset Jumalan kanssa johdattamalla sieluja pelastuksen keinojen luo, jotka löytyvät ainoastaan Katolisesta kirkosta. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen opettama uskonnonvapaus kieltää Herramme Jeesuksen Kristuksen oikeudet kuninkaana.
Monet katolisen uskon perustotuuksista kuten jumalallisen ilmoituksen erehtymättömyys, pyhittävän armon merkitys, helvetin todellisuus, paholaisen valta, hengellisen sodankäynnin tarve ja Herramme Jeesuksen Kristuksen yhteiskunnallinen kuninkuus valitettavasti sivuutetaan tai kielletään suurissa osissa Kirkkoamme.
Jos normaali hierarkia (pastori, piispa jne.) ei täytä velvollisuuksiaan, uskovat joutuvat pakkotilanteeseen, joka sallii heidän turvautua kehen tahansa katoliseen pappiin. Pakon edessä tämä pappi saa suoraan Kirkolta ns. täydentävän (”sijais-”) toimivallan voidakseen palvella uskovia. Kantamme on aina ollut, että nykyisessä kriisissä täydentävä toimivalta antaa traditionaalisille papeille mahdollisuuden kastaa, kuulla rippiä, vihkiä jne. katolilaisia, jotka eivät muuten olisi heistä riippuvaisia.
Se, että jotkut erheet tuomitaan, (osia) katolisesta totuudesta julistetaan ja perinteisen liturgian vietto sallitaan tietyissä paikoissa, jotka on erityisesti, usein epävakaalla tavalla, varattu uskoville, joilla on "henkilökohtainen mieltymys" tai jotka sattuvat olemaan "kiintyneitä vetus ordoon", kuten usein sanotaan, ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että vakava hengellinen hätätilanne on olemassa. Itseasiassa Kirkon liturgisen ja opillisen tradition puolustaminen ei ole enempää eikä vähempää kuin katolisen uskon eheyden puolustamista, se on Kirkon yhteinen hyvä; juuri tästä syystä siihen kuuluu taistelu nykyaikaisia erheitä vastaan, jotka kyseenalaistavat uskon perustavanlaatuisia totuuksia ja siten vaarantavat Kirkon yhteisen hyvän. Kun Kirkon viranomaiset pitävät tätä katolisen uskon yhteistä hyvää pelkästään henkilökohtaisen mieltymyksen kohteena, on hätätilanne olemassa.
Kirkon ylin laki on sielujen pelastus. Kirkon laki, kuten kaikki muutkin oikeudenmukaiset lait, sallii poikkeuksia poikkeuksellisissa olosuhteissa. Siviililaki kieltää ikkunoiden rikkomisen, mutta ei ole väärin rikkoa ikkunaa lapsen pelastamiseksi palavasta rakennuksesta. Samoin ei ole väärin auttaa ruokkimaan nälkäistä laumaa, vaikka se olisi mahdollista vain Kirkon viranomaisten paheksunnan kustannuksella, heidän, joiden hyväksyntä olisi vaadittu normaalimmissa olosuhteissa. Tämän valossa emme voi yhtyä selvennyksenne kohdassa 6 esitettyyn väitteeseenne, että pappiemme toimittamat sakramentit ovat laittomia, eikä uskovien siksi tulisi niihin koskaan osallistua vaan välttää niitä. Olosuhteet itsessään antavat luvan, jota ei ole saatu vastuullisilta viranomaisilta. Tämä tekee kaikista sakramenteista sekä päteviä että laillisia.
FSSPX:n luostarit, kirkot, kappelit, novisiaatit ja seminaarit tarjoavat tuhansille katolisille uskoville ympäri maailmaa pääsyn edellä mainittuihin pelastuksen välineisiin, ja pyrimme tekemään saman pyhitystä kaipaavien sielujen hyväksi myös Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa. Haluamme erityisesti löytää arvokkaita kutsumuksia katoliseen pappeuteen ja uskonnolliseen elämään, ja auttaa heitä matkalla kohti Jumalalle pyhitettyä elämää.
Pappimme rukoilevat aina paavin ja paikallisen piispan puolesta pyhän messun alussa. Emme tee sitä, mitä teemme, hajaannuksen tai kapinan hengessä, vaan ainoana tavoitteenamme on kirkastaa Jumalaa, säilyttää katolisen uskon ja sakramenttien korvaamattomat aarteet, jotka Äitikirkkomme on saanut itseltään Kaikkivaltiaalta Jumalalta, ja auttaa sieluja pelastukseen ja pyhitykseen. Meillä ei ole muuta halua kuin auttaa Teidän Ylhäisyyttänne ja muita vastuullisia paimenia täyttämään pyhää velvollisuuttanne huolehtia sieluista.
Suurimmalla kunnioituksella, nöyrät palvelijanne Kristuksessa, Kuninkassamme ja Perisynnittömässä Neitsyt Mariassa,
Isä Karl Stehlin FSSPX
Puolan ja Skandinavian piirikunnan johtaja
Isä Håkan Lindström FSSPX
Skandinavian apostolaatista vastaava pappi
Pyhän Neitsyt Marian tahrattoman sydämen juhla, 22. elokuuta 2025.